Äijäkoski

Tällä osuudella Revontultentieltä pääsee rajasilloille Muoniossa, Kolarissa, Pellossa, Ylitorniossa ja Torniossa. Revontultentiellä voi näin matkata osuuksia omien suunnitelmiensa mukaisesti ylittämällä Tornion- ja Muoniojoen siltoja pitkin. Suomessa sillat ovat Revontultentien läheisyydessä, mutta Ruotsissa matkaa voi tulla pidemmin tielle. Muoniosta matkaa Tornioon on noin 270 kilometriä. Kesällä tietöitä oli käynnissä monilla osuuksilla Revontultentietä ja Muonion kohdalla Revontultentie muuttuu oikeaksi älytieksi. Tien alta löytyy teknologiaa, jonka avulla seurataan tien kuntoa ja, joka mahdollistaa tulevaisuudessa ehkä itseohjautuvien autojen liikkumisen. 

Melko huomaamaton kyltti oikealla puolella tietä ilmoittaa Äijäkosken paikan. Käännyttyäni tielle saavuin melkein saman tien valtavalle parkkeerausalueelle. Kaksi autoa oli pysäköitynä punaisella katolla koristellun portin lähettyville. Kävelin portista sisälle ja jatkoin lyhyen matkan näköalapaikalle osittain pitkospuita pitkin. Pian eteeni tuli näkymä, jota en olisi ikinä osannut odottaa ulospäin metsältä näyttävän paikan siimeksessä. Kauniisti vaaleanharmaaksi kuluneet kaiteet rajasivat näköalapaikkoja, joista kosken liikehdintää pääsi katsomaan. Alkujaan vain seisoin paikoillani. En tiennyt kumpi siinä nyt teki enemmän vaikutusta, koski vain näköalapaikan rakennelma. Mieleeni nousi näkymä tuosta paikasta romanttisten hääkuvien alttarina. Ajattelin hääparin nojaavan harmaantuneita näköalapaikan kaiteita vasten ja katsovan alhaalla virtaavia kosken kuohuja, jotka siinä tapauksessa symbolisoisivat avioliiton myötä- ja vastoinkäymisiä. Ihanteellinen paikka hääjuhlien kesäisille jatkoille.

Alemmaksi lähelle vedenrajaa kulki polku, joka näytti muokkautuneen siihen useiden vuosikymmenten kuluessa. Polku jatkui eteenpäin seuraten rantaviivaa ja oli varmasti edelleen ahkerassa käytössä. Paikka oli lumoava ja kosken äänen mahtipontisuus jälleen kovin hypnotisoiva ja rauhoittava. Toisella puolella koskea näkyi myöskin retkeilypaikka ja olisi mukava ollut tietää, kuinka sinne pääsisi, jolloin tämän puolen näköalapaikan rakennelman saisi nähdä kokonaisuudessaan. Oikeastaan paikalta ei puuttunut kuin Aavasaksan Keisarinmaja, jonka arkkitehtuuri sopii kuin tehty yhteen näköalapaikkojen kauniiden kaiteiden kanssa. 

Ensimmäistä kertaa matkallani todella kiinnostuin ajatuksesta opetella kalastamaan. Ehkä se oli parempi opetella tyynemmillä vesistöillä, mutta tuollaisessa paikassa voin kuvitella, kuinka aika katoaa keskittymisen viedessä mukanaan. Ihmisellä on hyvä olla tavoitteita, joten siitä sain itselleni yhden ja tiedän, kenen oppiin taidan pyrkiä sitä opettelemaan. Ystäväni puoliso on pienestä pitäen kulkenut isänsä kanssa pohjoisessa ja kiertänyt useimmat paikat Lapissa moneen kertaan. Hän on aina matkannut Inariin ja ottanut sittemmin mukaansa oman perheensä kaksi lasta, jotka nyt vuorostaan vievät perheitään samoille paikoille. Kysyessäni heiltä, mikä saa lähtemään aina samaan paikkaan vastaus oli hyvin selvä: Kalastus. Toisena tulivat muistot ja tahto antaa uusille sukupolville vuorostaan mahdollisuus saada omia muistoja Lapin kesästä. Neljännessä sukupolvessa olevat ala-asteikäiset lapset odottavat kesää ja pääsyä Lapin matkalle. Siitä on tullut osa heidän kesää, ja mummolan pihalla kalastusleikit jatkuvat, jos kotipuolessa ei pääse kalastamaan juuri silloin kun haluaisi. 

Kääntyessäni Kolarissa katsomaan rajanylityssiltaa huomasin tien laidassa kyltin Kolarisaaren kirkolle. Kirkko oli valmistunut vuonna 1818 ja sijaitsi kauniin hautausmaan takana. Oli heinäkuun viimeinen päivä ja kirkko auki matkaajille viimeistä päivää tälle kesälle. Punainen puukirkko ja samaan tyyliin rakennettu tapuli olivat ihana paikka rauhoittua. Sisällä maalaamattomat vanhat hirret tuoksuivat entisaikojen elämää. Vaalean vihreät ovet sekä erikoisen sinisen sävyiset pilarit, alttari ja saarnastuoli näyttivät juhlavilta. Yläkerrokseenkin pääsi ihanasti natisevia portaita pitkin. Toivoin, että olisin ymmärtänyt etsiä useimpia kirkkoja näillä matkoillani niissä paikoissa, joissa olin käynyt. Kolarin keskustan jälkeen tie kääntyy oikealle ja vie Muonionjoen ylitse Ruotsiin ja Kaunisjoensuulle. Lähelle Ica Lahtis kauppaa. Kauppa on meille Napapiirin sankarit -elokuvien faneille oikein mieluinen kokemus. Ja kyllä. Niitä nuuskalle tarkoitettuja jääkaappeja oli ihan oikeasti pitkä rivi, kuten yhdessä elokuvussa näytetään.