Aavasaksa

Matkan jatkuessa Pellosta sijaitsee Nahkurin pienen pieni puisto Turtolassa tien vierustalla paikalla, jossa vastarannalle katsoessa ymmärtää kuinka lähellä molemmin puolin kulkevat Revontultentien osuudet ovat. Ja on se hauska miettiä siellä itsekin liikkuneen matkan alussa joitakin päiviä sitten, jos matkalle on lähtenyt Haaparannalta.  

Seuraavaksi saavutaan Napapiirille ja siitä matkan jatkuessa vasemmalla puolella näkyy kyltti Everstin piilolle. Se jäi minulta käytyä, mutta olen lukenut matkakertomuksia kalliopiilosta ja kiehtovaltahan paikalta se kuulostaa. Esimerkiksi tämän jutun luettuani ymmärsin sinne olevan helpompikin reitti kuin olin aikaisemmin saanut selville https://retkipaikka.fi/vapaa/everstin-piilo-jaloittelupaikka-ohikulkevalle/ .

Olen varmasti aivan surkea tutkimusmatkailija, koska ihastun jokaiseen paikkaan siinä määrin, etten haluaisi sieltä minnekään lähteä. Aavasaksa oli yksi niistä paikoista, joissa tunsin voivani olla uudelleen nuori ja antaa mielikuvitukseni tuottaa taianomaisia tarinoita ja puhaltaa kuviin metsien kätköjen salaperäiset henkiolennot. Saavuin myöhään iltapäivällä pitkän ajomatkan päätteeksi perille. Aamulla olin herännyt Ruijantien varrella ja lähtenyt useiden paikkojen kautta hiljakseen kohden Ylitorniota. 

Odotin kovasti päästyä Aavasaksalle enkä voinut käsittää, miten hyvä tuuri sään suhteen jatkui matkani viimeiselle illalle. Ensimmäistä kertaa kymmeneen päivään minulla oli mökki, jossa oli oma vessa, suihku, keittiö ja televisio. Voi sitä iloa. Ja mökki oli rakennettu aivan kalliolle metsän viereen. Tunsin olevani kuin pikkutyttönä lapsuudenkotini pihalla olleessa leikkimökissä nukkumassa. Kaikki oli täydellistä. Ilta oli täydellinen. En malttanut ruokaa valmistaa vaan suuntasin kameravarustukseni kanssa Kruununpuistoon. Keisarinmajan olin tutkinut jo aikaisemmalla matkalla, mutta yhtä hämmästyttävän kauniina se edelleen odotti kävijöitä. Ovet ovat avoinna kaikille tutkimaan talon huoneita ja vaikkapa syömään eväitä. Huonekalut ja koko värimaailma tekee Keisarinmajasta elävän ja rakennuksen arkkitehtuuri on vain uskomattoman kaunis ja hyvin säilytetty. Eri vuosikymmenten matkakokemuksista Aavasaksalla löytyy kuvitettu kansio, josta saa paljon tietoa paikan historiasta ja siellä käyneistä tutkimusmatkailijoista. Pihapiirissä on näkötorni, jonka alle jäi yksi Struven ketjun kalliomerkkaus mittauspisteestä.  

Lähdin reilun kilometrin pituiselle Keisarinkierrokselle kävelemään. Puut olivat hyvin persoonallisia käpertelevillä oksillaan ilmeillen ja kivien pinnat jäkälien värittämiä. Luonnossa liikkuminen avaa pikkuhiljaa huomaamaan yksityiskohtia tarkemmin ja niin nyt huomioni kiinnittyi torvijäkäliin, jotka niin terhakkaina kasvoivat sammaleessa kiinni. Hetken ihailin maisemaa näköalatasanteelta, joka on osa lyhyttä Aurinkokierrosta. Pisin reitti, Kruununkierros, on 2,6 kilometriä pitkä, mutta en malttanut nyt sitä kiertää vaan palasin mökilleni. Löysin mökin takaa rauhallisen paikan viimeisille hiljaisuuskuville. Luonto oli kuin satukirjasta tuotu eloon tähän kohtaan maapalloa. Mielikuvat Aavasaksan luonnosta olivat eläneet mukanani edellisen siellä käynnin jälkeen ja olin kotoa lähtiessäni ottanut matkaan vaaleansinisen tyllimekon, jonka puin päälleni. Koin, että oli aika päästää irti yhdestä aikakaudesta, johon tuollaiset mekot kuuluivat ja jatkaa uuteen, jonka sisällöstä en vielä tiedä mitään. Juoksentelin kalliolla paljain jaloin kameran edessä, kunnes se jälleen sanoi sopimuksen irti.