Luppioberget

Yöpymisen jälkeen Tornionjoen rannalla matkan jatkuu kohti Övertorneåta. Joenvarren näkymä piiloutuu pikkuhiljaa havupuiden taakse. Luppion kohdalla vasemmalla puolella tietä näkyviin tulevat neljä liehuvaa pohjoismaiden lippua ja kyltti Luppioberget sekä Luppio Tomten. Ajaessa yksittäiset tieopasteet jäävät helposti huomioimatta tai hukkuvat kasvillisuuden peittoon. Ajatukset harhailevat milloin mihinkin eikä silloin kaikkea tien ympäristössä huomioi. Yksin matkatessani käytin ilmaista Here WeGo sovellusta ja se toimi riittävän hyvin tarvittaessa ohjeistamaan paikkoihin kaikissa kolmessa valtiossa. 

Luppiobergetille tie nousi jyrkästi ylöspäin ja perillä odotti kauniisti rakennettu iso parkkipaikka ravintolan läheisyydessä. Vaihdoin vaelluskengät jalkaani ja lähdin reippaasti astelemaan kalliolle vievälle polulle. Taivas tummui välillä uhaten tiheämmillä, paljon isommilla sadepisaroilla, mikä jotenkin tuntui sopivan tämän paikan tunnelmaan. Kivien pinta oli jäkäläkoristusten kutomaa ja yksittäiset koivut, männyt ja kuuset olivat löytäneet kasvupaikkoja, jossa ne nyt seisoivat hoikat varret suorina oksat hienosti levittäytyneinä kesäsateen alla. Pienemmät puut näyttivät kuin Karate Kid elokuvista tutuiksi tulleilta bonsai puilta kasvaessaan kallion koloissa ja ulokkeilla. Kanervat toivat ihanaa väriä harmaiden ja vihreiden sävyjen keskelle omalla suloisella punallaan. Reittiä huipulle oli helpotettu rakennetuilla puisilla portailla. Lopun matkaa valinta oli kulkijan oma, miten huipulle valitsee saapua. Revontultentielle, Tornionjoelle ja Suomen puoleisille vaaroille avautuvat näkymät pysäyttivät kulun moneen kertaan. Voiko tällainen todella olla luonnon omaa arkkitehtuuria? Kallion seinämät olivat sileitä ja ilmeikkäitä niiden isompien ja pienempien railojen ansiosta. Aivan kuin valtavia kiviä olisi ensin hiottu sileiksi ja sitten kasattu päällekkäin kokonaiseksi kallioksi. Mieleeni tuli, että Ronja Ryövärin tytär seikkaili juuri tällaisissa ympäristöissä ja pakostakin valpastuin katsomaan, ettei kallion seinämien koloissa uinunut ketään. Oli vielä aamuvarhainen, mutta vaaralla oli jo liikkeellä muitakin matkaajia. Huipulla liehuva Ruotsin lippu toi mielikuvan perinteisestä ruotsalaisesta juhannusvietosta, joten odotin löytäväni jotakin muutakin siihen viittaavaa. Mutta löysinkin bunkkerin. Ovi oli avoimena ja sisällä näkyi siistejä nukkumapaikkoja. En tiedä mikä pelko minuun istuutui hetkeksi, kun päätin olla menemättä lähemmäksi. Laskeuduin takaisin ensimmäiselle tasolle ja valitsin tulisijoista yhden, jossa istuskelin hetken. Ihan käsittämätön paikka. En voinut olla miettimättä, ketkä tästä paikasta pitävät huolta, sillä kaikki oli niin siistiä ja huolletun näköistä. Täällä voisi viettää kokonaisen päivän valmistaen ruokaa nuotiolla ja kulkien tutkimassa kallion salaisuuksia. Näkymä vaihtui aina sen mukaan minne vaaralla kulki. Alhaalla näin Revontultentien kaartavan eteenpäin, jonne itsekin suuntaisin kohta. Myöhemmin luin, että tästä paikasta oli tullut suosittu juhannuksen vietto paikka, kun nuoret olivat löytäneet vaaran laelta itselleen tanssipaikan. Parhaimmillaan ihmisiä oli ollut kymmenisen tuhatta. 

En tiedä kumpi tapa on parempi, selvittää historiaa etukäteen tai jälkikäteen. Molempia tapoja koitin matkoillani. Jos en selvittänyt edeltä paikkojen taustaa tuntui, että paljon jäi paikasta kokematta ja ymmärtämättä. Jos taas selvitin, niin vaikuttiko se omiin ajatuksiini paikaan tutustuessani enkä osannut aistia ympäristöä ilman jo mielessäni olevaa valmista mielikuvaa. Joka tapauksessa paikkojen tarinat tulivat tärkeiksi saada tietää. Parhaiten se mahdollisesti tapahtui omalla osallani siellä paikan päällä ilman ennakko-odotuksia. Monissa paikoissa oli esillä infotauluja, joista sai tietoa. Usein koin sen riittäväksi, mutta joistakin paikoista tuli enemmän merkityksellisiä ja silloin tietenkin halusin selvittää enemmän. Nykyisin kun internetin avulla tietoa on löydettävissä nopeasti, huomasin, kuinka hauskaa työtä se olikaan yrittää yhdistää palasia sieltä ja täältä, ja aina tarinaan tuli lisää uutta näkökulmaa.